Tässä on tarina miehestä, jonka elämä sai kovan käänteen alkoholin takia, ja kuinka se vaikutti hänen koulutukseensa.

Oli nuori mies nimeltä Pekka, joka oli aina ollut lahjakas koulussa. Hän sai hyviä arvosanoja, oli suosittu kaveri ja oli koko kylän ylpeys. Mutta eräänä keväänä kaikki muuttui.

Pekka oli ollut aina avoin ja iloinen nuori, mutta erään huonon hetken jälkeen hän löysi itsensä illasta toiseen kavereidensa kanssa viettämästä aikaa paikallisessa baarissa. Aluksi se oli vain hauskaa, rentoa ja kivaa, mutta pian se alkoi viedä hänet yhä syvemmälle. Pekka huomasi, että alkoholi oli helppo tapa paeta arkea, unohtaa huolenaiheensa ja saada hetkellistä helpotusta.

Syksyn koittaessa Pekka huomasi olevansa koulussa yhä vähemmän läsnä. Hänen tunnit alkoivat jäädä väliin, ja hän ei enää tehnyt kotitehtäviään. Koulupäivien aikana hän oli jatkuvasti väsynyt ja harhaili ajatuksissaan. Alkoholi ei ollut enää vain viikonlopun juhlaa – se oli osa jokaista päivää, ja sen myötä hänen koulusuorituksensa alkoivat kärsiä.

Koko koulun henkilökunta huolestui, kun Pekka ei ollut enää se sama innokas oppilas, joka oli aikoinaan ollut luokkansa tähti. Hän ei ollut enää kiinnostunut opinnoistaan, ja oli selvää, että alkoholi oli vienyt hänet mennessään. Pekka ei ollut vain jäänyt kouluun jälkeen – hän oli jäänyt myös omiin ajatuksiinsa, ja alkoholi tuntui täyttävän tyhjyyden, joka oli jäänyt hänen sisälleen.

Eräänä päivänä Pekka ei ilmestynyt kouluun lainkaan, eikä häntä tavoitettu puhelimella. Koko koulu oli huolissaan, ja rehtori päätti mennä Pekan kotiin. Siellä he löysivät hänet – Pekka oli humalassa ja murtunut. Hänen vanhempansa olivat huolissaan, mutta he olivat myös vihan ja pelon sekaisin. He tiesivät, että poika oli hukassa.

Pekan opettajat ja koulukuraattori yrittivät auttaa häntä, mutta se ei ollut helppoa. Pekka oli umpikujassa, ja hän tunsi olevansa niin syvällä, ettei hänellä ollut enää voimia taistella. Alkoholi oli ottanut niin vahvan otteen, että hän ei osannut enää nähdä mitään muuta mahdollisuutta.

Hän jäi kokonaan pois koulusta ja ei valmistunut lukiosta. Hänen elämästään tuli taistelua joka päivä. Vuosia myöhemmin, Pekka katsoi taakseen ja näki, kuinka alkoholi oli vienyt häneltä niin paljon. Hän ei vain ollut menettänyt kouluvuosiaan, vaan myös itsensä.

Mutta ehkä tarinassa on myös toivonkipinä. Pekka ei jäänyt kokonaan tielleen. Vaikka hän ei koskaan saanut takaisin sitä aikaa, jonka alkoholi oli häneltä vienyt, hän alkoi vähitellen saada elämänsä raiteilleen. Hän meni kuntoutukseen, ja vaikka tie oli pitkä ja täynnä takapakkeja, Pekka ymmärsi, että vaikka koulutus oli jäänyt, hänellä oli mahdollisuus aloittaa alusta ja löytää vielä oma polkunsa.

Pekan tarina muistuttaa siitä, miten helppoa on antaa periksi, mutta myös siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa, vaikka virheitä olisikin tehnyt.