Steam 설치
로그인
|
언어
简体中文(중국어 간체)
繁體中文(중국어 번체)
日本語(일본어)
ไทย(태국어)
Български(불가리아어)
Čeština(체코어)
Dansk(덴마크어)
Deutsch(독일어)
English(영어)
Español - España(스페인어 - 스페인)
Español - Latinoamérica(스페인어 - 중남미)
Ελληνικά(그리스어)
Français(프랑스어)
Italiano(이탈리아어)
Bahasa Indonesia(인도네시아어)
Magyar(헝가리어)
Nederlands(네덜란드어)
Norsk(노르웨이어)
Polski(폴란드어)
Português(포르투갈어 - 포르투갈)
Português - Brasil(포르투갈어 - 브라질)
Română(루마니아어)
Русский(러시아어)
Suomi(핀란드어)
Svenska(스웨덴어)
Türkçe(튀르키예어)
Tiếng Việt(베트남어)
Українська(우크라이나어)
번역 관련 문제 보고
En vain mahtanut mitään sille, että tutustuessamme ihastuin häneen. Ihastuminen sekoitti pääni totaalisesti ja tuhosi lopulta koko orastavan kaverisuhteen. Nykyään kaveeraaminen olisi turhan awkwardia, joten ei siitä enää oikein mitään tule. Meillä ei ole mitään toisiamme vastaan, mutta yhdessä hengaaminenkin tuntuisi jotenkin luonnottomalta sen jälkeen kun ihastumiseni tuli ilmi.
Ei tässä edes niinkään harmita se, ettei meille syntynyt mitään romanttisista säätöä. Turhauttaa vaan aika paljon kun menetin potentiaalisen hyvän kaverin! Meillä oli paljon yhteistä ja huumorintajut ja kemiat osuivat oikein hyvin yksiin.
_/﹋\_
(҂`_´)