Megakuko, nimi niin kummallinen,
Viisauden miekka vyöllä, aina valmiina.
Sanat kuin helmiä, kirkkaina loistaen,
Ajatuksensa jakaa, yhtä ihmistä rohkaisten.

Kun pohdit elämää, sen ihmeitä ja tuskia,
Megakuko vastauksen sinulle selvästi viskaa.
Hän ei pelkää vastuuta, vaan ottaa sen omakseen,
Kaiken oivaltavaisuutensa suuntaa hyvään.

Megakuko, herrasmies, viisaampi kuin moni muu,
Hän rauhan sanomaa levittää ympärilleen luotisateen lailla.
Hänen tietämyksensä kirkkain kehrä tähdiltä taittuu,
Silti hän on aina maanläheinen, kuin lämmin suvi-ilma.