Eräs kerta me teimme niin, että me heitimme lähikaupasta ostamamme tuoreeksi sillä hetkellä olettamamme päärynän suurenmoisella kulkunopeudella kohti seinän kaltaista rakennelmaa (joskaan minä en itse tätä kyseistä päärynää heittänyt, vaan sen heitti eräs hyvä ystäväni nimeltään Juuso, ja hänellä on tapana käydä kuntosalilla suhteellisen säännöllisellä rutiinilla) niin tästä päärynästä-tai seinästä, emme voi olla täysin varmoja kummasta-kuului varsin kova ja lyhytkestoinen räjähdysmäinen ääni, eikä itse päärynästä jäänyt jäljelle juuri lainkaan-täsmentääkseni, ei todella pientä määrääkään-mitään materiaa; sen päärynän olemassaolo yksinkertaisesti tuli täydellisesti tiensä päähän.