Steam 설치
로그인
|
언어
简体中文(중국어 간체)
繁體中文(중국어 번체)
日本語(일본어)
ไทย(태국어)
Български(불가리아어)
Čeština(체코어)
Dansk(덴마크어)
Deutsch(독일어)
English(영어)
Español - España(스페인어 - 스페인)
Español - Latinoamérica(스페인어 - 중남미)
Ελληνικά(그리스어)
Français(프랑스어)
Italiano(이탈리아어)
Bahasa Indonesia(인도네시아어)
Magyar(헝가리어)
Nederlands(네덜란드어)
Norsk(노르웨이어)
Polski(폴란드어)
Português(포르투갈어 - 포르투갈)
Português - Brasil(포르투갈어 - 브라질)
Română(루마니아어)
Русский(러시아어)
Suomi(핀란드어)
Svenska(스웨덴어)
Türkçe(튀르키예어)
Tiếng Việt(베트남어)
Українська(우크라이나어)
번역 관련 문제 보고
Istuin muumilaakson rannalla, kun kuulin takaani ääntä. Mielessäni mietin ajatuksillani, onkohan se nuuskamuikkunen. Silmäni kuitenkin analysoivat tämän väittämän vääräksi, ja edessäni kohosi jäärouva. Eniten silmäni kiinnittivät katsettani hänen alapäähänsä. Siellä se oli! Jäinen outie vittu. En uskonut, mitä silmäni näkivät. Huomasin, että kyseessä ei ollutkaan jäärouva. Edessäni seisoi jylhä näky, koko kansan ville haapasalo! Silmäni eivät jälleen kerran uskoneet näkemäänsä. Ville Haapasalon parran alta kuului mörinää. Georgialainen perinneherkku, THÖ juustoleipä. Nyt pakastealtaissa. Muista lämmittää ennen syöntiä. Kuin salamasta, huomasin, että haapasalo oli hävinnyt kuin nuuskamuikkunen etelään. Jäljellä oli vain rasvainen herkku, jonka jälkeen ei tarvitse rasvata huulia, ja jonka kanssa punaviini maistuu. Menin muumitaloon ja lämmitin hazsapurin.