Teollinen vallankumous ja sen seuraamukset ovat ol­leet suuri onnettomuus ihmislajille. Ne ovat nostaneet "ke­hittyneissä" maissa asuvien elinikää, mutta ovat tehneet yhteiskunnan epävakaaksi ja elämän epätyydyttäväksi, vieneet ihmisten itsekunnioituksen, johtaneet laajaan hen­kiseen (ja Kolmannessa Maailmassa myös fyysiseen) kärsi­mykseen ja aiheuttaneet vakavia vaurioita luonnolle. Jat­kuva teknologian kehitys tulee pahentamaan tilannetta. Se tulee epäilemättä alistamaan ihmiset yhä pahemmille itse­kunnioituksen loukkauksille j a aiheuttamaan suurempaa vahinkoa luonnolle, ja se tulee todennäköisesti johtamaan laajempaan sosiaaliseen hajaannukseen ja henkiseen kärsimykseen, ja kenties suurempaan fyysiseen kärsimykseen jopa "kehittyneissä" maissa.

Teollis-teknologinen järjestelmä voi joko selviytyä tai romahtaa. Jos se selviytyy, se voi lopulta saavuttaa alhai­sen henkisen ja ruumiillisen kärsimyksen tason, mutta vain pitkän ja hyvin tuskallisen järjestelyn jälkeen, ja vain alentamalla ihmiset ja monet muut elävät organismit pel­kiksi teollisuustuotteiksi ja hammasrattaiksi sosiaalisessa koneistossa. Sitä paitsi, mikäli järjestelmä selviytyy, seu­raamukset ovat väistämättömiä: ei ole mahdollista uudis­taa tai muokata järjestelmää eikä estää sitä riistämästä ih­misten itsekunnioitusta ja autonomiaa.

Mikäli järjestelmä romahtaa, seuraamukset ovat myös hyvin tuskalliset. Mutta mitä suuremmaksi järjestelmä kasvaa, sitä tuhoisampia sen romahtamisen seuraamukset ovat, joten romahduksen olisi parempi tapahtua ennemmin kuin myöhemmin.

Näin ollen me kannatamme vallankumousta teollistajärjestelmää vastaan. Tämä vallankumous voi tarvita tai olla tarvitsematta väkivallan käyttöä: se voi olla äkillinen tai asteittainen, muutamia vuosikymmeniä kestävä prosessi. Mitään siitä emme voi ennustaa. Se ei tule olemaan po­liittinen vallankumous. Sen päämäärä ei ole hallituksen, vaan tämänhetkisen yhteiskunnan taloudellis-teknisen pe­rustan kaataminen.