Mitäs mun pitäisi tästä sanoa?

Vanha klassikkopeli, joka saa perslihakset tiukaksi ja äfkuutosen ja äfseiskan kovakoodattua pelaajan otsalohkoon. Half-Life ei ole vaikein peli mitä oon pelannut, mutta se osaa tuoda haastetta juuri omalla, välillä tuskallisellakin tavallaan. Pelihän on pelkkää isoa putkea, mutta se osaa naamioida sen aivan helvetin hyvin. Se on myöskin pirun nätin näköinen vuoden 1998 standardeille, ja sen graafinen ilme, vaikka ikääntynyt, ei lainkaan näytä rumalta nykypäivänäkään. Kontrolliensakin osalta pelkkää priimaa. Ympäriinsä juoksentelu tuntuu luonnolliselta, joskin ehkä hieman liukkaalta paikotellen. Räiskiminen, vaikka ei parasta mahdollista, on hauskaa, ja paljon jännittävämpää kuin Half-Life kakkosen päätön juoksentelu ja räiskiminen sillä aseella, missä sattuu olemaan ammuksia jäljellä. Ykkösen ammuskelu tuntuu tyydyttävältä, aseissa on potkua ja ne ovat kaikki balanssissa, tuoden joka aseelle oman käyttötarkoituksensa. Ne vähäiset puzzlet vaativat hieman miettimistä ja maalaisjärkeä, mutta ei tämä mikään Portal ole. Pelin lopetus oli oikeastaan ainoa todellisesti paska kohta. Interloper oli tuskallinen chapteri ja final bossi oli syntisen puuduttavaa kamaa. Muuten kyse on edelleenkin loistavasta räiskintäpelistä, jonka pitäisi löytyä jokaikiseltä koneelta.

Mitäs mun pitäisi tästä sanoa? Vanha klassikkopeli, joka saa perslihakset tiukaksi ja äfkuutosen ja äfseiskan kovakoodattua pelaajan otsalohkoon. Half-Life ei ole vaikein peli mitä oon pelannut, mutta se osaa tuoda haastetta juuri omalla, välillä tuskallisellakin tavallaan. Pelihän on pelkkää isoa putkea, mutta se osaa naamioida sen aivan helvetin hyvin. Se on myöskin pirun nätin näköinen vuoden 1998 standardeille, ja sen graafinen ilme, vaikka ikääntynyt, ei lainkaan näytä rumalta nykypäivänäkään. Kontrolliensakin osalta pelkkää priimaa. Ympäriinsä juoksentelu tuntuu luonnolliselta, joskin ehkä hieman liukkaalta paikotellen. Räiskiminen, vaikka ei parasta mahdollista, on hauskaa, ja paljon jännittävämpää kuin Half-Life kakkosen päätön juoksentelu ja räiskiminen sillä aseella, missä sattuu olemaan ammuksia jäljellä. Ykkösen ammuskelu tuntuu tyydyttävältä, aseissa on potkua ja ne ovat kaikki balanssissa, tuoden joka aseelle oman käyttötarkoituksensa. Ne vähäiset puzzlet vaativat hieman miettimistä ja maalaisjärkeä, mutta ei tämä mikään Portal ole. Pelin lopetus oli oikeastaan ainoa todellisesti paska kohta. Interloper oli tuskallinen chapteri ja final bossi oli syntisen puuduttavaa kamaa. Muuten kyse on edelleenkin loistavasta räiskintäpelistä, jonka pitäisi löytyä jokaikiseltä koneelta.