Recent reviews by Takoja

TIIVISTELMÄ: Söpö JRPG häpeämättömille animenörteille, jonka tekniikassa näkyy sen ikä. Taistelusysteemi voi olla varsinkin alkuun vähän hämmentävä ja pelissä on pari selvää vaikeuspiikkiä, jotka herättelee miettimään, miten peliä pelaa.

Peli on vanha japanilainen PC-portti PSP-pelistä, joka aiheuttaa nykykoneilla joillain harmaita hiuksia. Oma Neptuniakin kerkesi kaatua introvideon jälkeen pari kertaa, ennen kuin Steamin foorumeilta selvisi, että peli haluaa olla asennettu C-asemalle, tai minne käyttöjärjestelmä kelläkin on asennettu. Sen jälkeen se toimikin ongelmitta. [Win10, Ryzen 5 2600X, Radeon RX6600] Peli myös pyörii enintään 1080p-tarkkuudella, jos sitä ei modaa Neptastic-modilla, mutta sen pitäisi olla varsin yksinkertainen ini-muokkaus.

Tämä taisi olla ensimmäinen JRPG:ni, joten vertauksia on hankala tehdä. Taistelusysteemissä tuntuu olevan vähän liikaakin syvyyttä. Fyysistä vahinkoa ja maagista vahinkoa, ja niihin vielä elementit. HP:n lisäksi on vihuilla myös Guard, jota voi pohtia. Ja sitten säädettävät kombot, ja EXE-mittari jne jne... Mutta onneksi peli ei vaadi ymmärtämään sen systeemin kaikkia hienouksia, neutraalilla vahingolla pääsee kyllä hyvin eteenpäin. Jos seinä tulee vastaan, niin tarkastaa vaan, että hahmoilla on tuoreimmat panssarit (VIT fyysistä vahinkoa vastaan, MEN maagista, ja HP tietty ylös) ja levuttaa vähän lisää.

Steamin achievement-prosenttien mukaan moni on lopettanut pelin 2. kappaleessa, ja kyllä sen vähän ymmärränkin. Vaikeuskäyrässä on aika hurjia piikkejä kun kenttien viholliset voivat olla petollisen helppoja verrattuna lopussa odottavaan pomoon. Peli opettaa myös tuntuvasti, että hahmojaan ei kannata pitää samassa läjässä, vihollisilla on aluehyökkäyksiä niin kuin pelaajallakin. Kannattaa myös varautua siihen, että loppupomoa varten saa grindata aika monta leveliä.

No miksi sitten suosittelen tätä peliä, vaikka olen kertonut monen kappaleen verran sen ongelmista? No, teknisiä vastoinkäymisiä lukuunottamatta, vastoinkäymiset antavat pelille luonnetta. Ihan kaikki ei mene omalla painollaan, vaan välillä on tehtävä vähän töitä ja mietittävä lähestymistapaansa. Tarina on hauska ja mieltä lämmittävä, vaikka panokset ovatkin kovat. Hahmojen vuoksi tätä pelisarjaa kai ostetaankin, vaikka hieman kulttimaineessa kai onkin. Hahmot ja tarinahan on jokaisen roolipelin ydin. Itse ostin tämän 2015 Humblesta "konsolityttöjen" takia ja viimein ryhdistäydyin pelaamaan, ennen kuin tässä oli 10 vuoden pölyt. Laajalti videopeleistä ja animekulttuurista ymmärtävät saavatkin paljon enemmän lisäarvoa pelin huumorista.

Re;Birthin craftaussysteemi kaipaa myös vielä pikaiset haukut. Onneksi nykyään on wiki, mutta vähän paremmin voisi edes kertoa, että mistä saa mitäkin materiaaleja. Muuten pitää tukeutua "Nepedian" lyötyjen vihollisten arkistoon ja toivoa, että ne ovat tiputtaneet materiaalinsa, tai veikata nimen perusteella.

Minesweeper Classy vie vain 100 MB, käynnistyy parissa sekunnissa, ei sisällä mainoksia ja tukeepa vielä itsenäistä pelinkehittäjää!

Kyllästyttyäni Windows Storen miinaharavien kännykkäportteihin ja mainoksiin, sain päähänpiston: onko Steamissa miinaharavia? No näyttäähän noita riittävän! Lopulta päädyin valitsemaan tämän, koska Classy ei yrittänyt keksiä miinaharavaa uudelleen pistämällä sitä heksakuvioon pallon pinnalle tai mitään muutakaan. Peli on minimalistisesti kaunis, joka on minusta semmoinen kultainen keskitie 3D RTX miinaharavien ja Windows 3.1 miinaharavakopioiden välillä.

Peli sisältää klassisen miinaharavan lisäksi kehittäjän tekemiä kenttiä, joita läpäisemällä saa lisää väripaletteja peliin. Ne ovat edelleen satunnaisesti generoituja, mutta niissä on muitakin muotoja kuin perinteisiä nelikulmioita. Kenttäeditorilla voi samanlaisia vääntää itse, jos meinaavat loppua kesken. Editori taipuu moneksi, äsken juuri tein kokeena kentän, joka menee läpi ekalla klikkauksella. (50 ruutua, 41 miinaa.) Ja kentän voi lähettää kaverille tekstinpätkänä, jos haluaa haastaa muita.

Kehittäjä näyttäisi pitävän pelistään hyvää huolta - päivityksiä tulee tasaiseen tahtiin ja niiden mukana mukavuusparannuksia ja lisäkenttiä.

Elokuvalisenssipeliksi todella positiivinen yllätys. Vaikka tarinassa mainitaan joitain Fury Roadin henkilöitä, pelillä on oma tarinansa Fury Roadin tapahtumien jälkeen. Pähkinänkuoressa peli on Batman: Arkham Asylum -henkistä mätkintää ja ajoneuvotaistelua avoimessa maailmassa. Pelillä alkaa olla ikää ja sen saa viidellä eurolla mistä tahansa Steamin alesta ja se pyörii kepeästi nykyraudalla. Melkein 50 tunnin aikana en törmännyt muistaakseni kuin pariin pikku bugiin, olisiko ehkä kerran kaatunut? Jatkuvat automaattiset tallennukset minimoivat senkin pienen haitan.

Ajopelien suurena ystävänä arvostin Mad Maxin ajomallinnusta. Jousitus on selvästi mallinnettu ja ajoneuvon ajamisessa pätee ns. painonsiirron säännöt. Ajamisen on parempi ollakin hyvän tuntuista, sillä sitä suurin osa pelistä varmaan on, aina kun et vedä aavikon kahjoja turpaan, niin ajat autoa. Omaa säädettävää Magnum Opusta jää kaipamaan aina kun pitää ajaa tehtävissä jotain muuta autoja, sillä ilman Opuksen aseistusta aavikolla tulee äkkiä aika alaston olo. Vaihtelua tietty sekin.

Avoimen maailman pelille tyypillisesti teet palveluksia milloin millekin taholle, keräät jotain päivitysmateriaalia ja valtaat leirejä. Peli voi tuntua itseään toistavalta jos käy katsomassa läpi jokaisen keräilykohteen (scavenging location) mutta jos keskittyy olennaiseen, eli vähentää alueen uhkatasoa ja etsii tukikohtien projektiosat, niin peli etenee luonnollisemman tuntuisesti. Tarinatehtävien pelaamista ei tarvitse pelätä, sillä peli ei lukitse sinua pitkäksi aikaa mihinkään ja avoimen maailman peleille tyypilliseen tapaan lopputekstien jälkeen kaikki on auki. Sivutehtävät kuitenkin aukeavat tarinan etenemisen myötä ja ne aukaisevat kaikenlaisia mukavia päivityksiä, joista kerkeää nauttiakin jos ei puhdista koko karttaa ennen Gastownissa käyntiä.

Lähitaistelu on yksinkertaista mutta toimivaa, iskut ovat todella mehevän tuntuisia ja tappelu tuntuu yhtä karulta kuin ympäröivä maailmakin. Batman ei ehkä tapa mutta Maxia se ei enää huoleta. Ainakin alennettuun hintaan voin suositella kelle tahansa, joka tykkää mätkinnästä tai ajamisesta. Mad Maxin maailma on tosin karu, joten jos ruumiit (palaneet, toukansyömät, silvotut jne...) kouraisee liikaa vatsanpohjasta niin tämä ei ole välttämättä sinulle.

Mainio metroidvania, joka erottuu joukosta meksikolaisella teemallaan, omaperäisellä ulkoasullaan ja hauskoilla taistelumekaniikoillaan. Peli antaa uusia kykyjä, joita käytetään yhtä lailla tasohyppelyyn, tappeluun ja metroid-tyyliin värillisten esteiden rikkomiseen. Melkein joka ikistä huomaa käyttävänsä jatkuvasti johonkin.

Miinusta: minua ei haittaa easter eggit mutta tämä peli pommittaa aivan jatkuvasti viittauksilla vanhoihin meemeihin (ja ajassa mennään taaksepäin jopa O RLY - YA RLY asti) ja muihin peleihin, välillä vähän sopimattomilla hetkillä. Esimerkiksi melkein kaikki uudet kyvyt saadaan palloa kädessään pitäviltä lintupatsailta, joiden nimi on Choozo. Se on ainakin minusta jo turhan toistuva ja röyhkeä Metroid-viittaus. (Sen lisäksi tekijät missasivat hyvän mahdollisuuden kutsua niitä Chorizo-patsaiksi.)

Fysiikat ovat parantuneet edellisestä osasta vaikka asfaltti onkin edelleen liukkaampaa kuin luulisi. Peliin on lisätty myös renkaiden kuluminen ja valinta (vaikka huoltovälejä onkin niin usein, että harvoin on mitään syytä ottaa muuta kuin pehmeät renkaat) sekä sorateiden kuluminen. Ensimmäisenä ajavalle tien pinnalla on paljon irtonaista tavaraa joten pitoa on vähemmän. Viimeiset taas joutuvat ajamaan urittuneella tiellä, joka vääntelee autoa. Ero ei kuitenkaan ole valtava, en ole joutunut pistämään tien kuntoa merkille vaikka silloin tällöin olisin pohtinut sen olevan ehkä tavallista liukkaampi jälkikäteen.

Pelissä on myös paljon suurempi auto- ja ratavalikoima kuin DiRT Rally 1:ssä mutta tässä tullaankin siihen, miksi tämän pelin arvio on "Mixed": peliin lisättiin DiRT Rally 1:n sisältö maksullisena DLC:nä. Tämä tuntui monesta siltä, että DR1 myydään heille uudelleen eivätkä he täysin väärässäkään ole mutta hinnat ovat yllättävän reiluja ja vanhoissa autoissa ja radoissa on kuitenkin uudet fysiikat sekä parannetut grafiikat. Suosittelen nappaamaan Deluxe Editionin alennuksesta, siinä tulee Season 1+2 kaikki DLC. Season 3:a ei myydä erikseen ja Season 4:ssä on vain Rallycross-sisältöä, joten WRC:n ystävänä ostaisin vain erikseen mitä haluan Season 3:sta. (Kreikka ja Suomi ovat siellä, niin kuin myös esimerkiksi Peugeot 206.)

Toinen asia, joka käy ihmisten hermoille on "Always Online" kampanjamoodi, jonka täytyy jatkuvasti ottaa yhteys Codemastersin turhan epävakaaseen RaceNettiin. Tämä tietenkin piratismin ja huijauksen torjunnan varjolla. Onko se sitten onnistunut? Jaa-a. Nature finds a way. Eniten se on kuitenkin tainnut haitata rehellistä kuluttajaa kuten aggressiivinen DRM yleensäkin. Epävakain se tuntuu olevan tietenkin viikonloppuisin ja sillä on tapana nollata kesken olevia mestaruuksia uramoodissa jos se "havaitsee epäyhdenmukaisuuksia". Minulle ei näin ole käynyt mutta suosittelen ajamaan aina rallin loppuun, jatkamaan seuraavaan ralliin ja lopettamaan alkuvarikolla päävalikkoon.

Erinomainen co-op FPS. Hyvin yksinkertaistettuna voisin sanoa, että tässä yhdistyy Minecraft ja Payday.

Pelistä löytyy ympäristön satunnaisuus ja muokattavuus niin Minecraftista, niin kuin myös harvinaisten mineraalien löytämisen ilo. Paydaytä pelissä taas on ammuskelun tarkoituksellisuus. Siellä ollaan keräämässä mötöjen munia, metsästämässä pomoja, kaivamassa tiettyjä mineraaleja mutta ikinä kyse ei ole vain rivivihollisten niittämisestä.

DRG:ssä on todella paljon päivityksiä ja kosmetiikkaa, joten aina löytyy jotain tavoiteltavaa. En ole pelannut niin kauaa, että minulla olisi satoja tunteja ja parit ylennykset alla mutta ainakin vielä kun kaikki roolit on 15 hujakoilla niin homma tuntuu loputtomalta. Peli antaa myös tehtäväketjuja, joilla avataan vaihtoehtoisia aseita ja bonusrahaa ja -mineraaleja.

En tiedä suosittelisinko tätä yksin pelattavaksi mutta ainakin kavereiden kanssa todella hauskaa.

* Lisäys koska Steam Awards: uusimpien päivityksien mukana on tullut paljon uutta end-game pelattavaa kokeneille pelaajille. Niitä varten tarvitaan ylennetty hahmoluokka (eli yhdellä perkillä lvl 25, pari tehtävää ja nimellinen maksu pelin resursseista.) Vasta sen ylennyksen jälkeen saa matrix coreja, joiden takana on hienoja asemodeja sekä lisää aseskinejä, partoja jne. Peliin tuli myös Deep Divet, joissa pitää tehdä kolme tehtävää putkeen ja palkinnoksi jokaisen tehtävän välissä saa coreja.

I was looking for a sim racing game for PC after my PS3 YLODed and DiRT Rally came at a really good time. In a sea of arcadey or at best simcadey rally games, it offered a real challenge in car control. Sadly, the WRC license stays with the arcadey games and DiRT Rally misses a lot of the well known cars of recent years. Not a single Toyota in the line-up and the only Mitsubishi is an Evo X. For a true rally sim experience, some people prefer the Richard Burns Rally with its absolutely unforgiving damage settings.

A friend of mine has said that this is the only racing game where going fast is actually scary. And it is indeed long learning experience. The mantra "slow is fast" is a good thing to remember - before you learn to drive fast, you need to learn how to drive reliably. Crashing takes more time than taking it slow, especially if you puncture a tire. I also recommend watching the tutorial videos, they're not the usual condescending stuff about how you push this button to brake. They tell about controlling the car's weight, rally maneuvers like the Scandinavian Flick and how to combat understeer, for example.

The online events give a good rally experience. While the single player campaign lets you restart with a small money penalty, it is not allowed in online events. If you drive off a cliff in Monte Carlo, that's it. It's over. Just like my first monthly event in my 23rd stage out of 24. A true test of not only skill, but reliability and weighing risks.

As a crowdfunded game, it's not exactly full of bells and whistles like the numbered entries in the Dirt series. If you win a championship, you get a congratulatory text box. It is also very freeform, where you just rank up in difficulty by finishing in the top 3 of a championship. You can pick any car you own, even if it is the Mini Cooper five times in a row. You'll just compete against cars in your class. I guess the minimalistic approach is good in some ways - no dudebros yelling about YouTube fame and energy drinks this time.

TL;DR it's a very challenging driving game but as usual, challenge makes it rewarding. I find the visuals very beautiful, even if the ground cover eats frames at times. The amount of different stages in rally is quite low (6 locations with 2 bits of road, halved and reversed to make 12) but they're real life locations modeled with a lot of care and detail. The cars are also quite different to drive which adds to the variety. You want a modern rally sim game? This is it.

This game caught my eye when it started showing up on YouTube. The humor got me interested in it and I guess that's the main draw of it. I doubt anyone looking for RPG combat has this as their first pick. Look up a couple videos and if you like the humour, get the game!

Played once through the story so far. For the most part not really a challenge with the combat but there's a separate hard mode for that. Also there's three different character classes and even more companions so there's plenty of replayability.
Completionists will have to beat the game three times (at least) to get all the achievements.

The gameplay is mostly dialogue, combat and puzzles. You often have several ways of handling situations with some skills showing up more often than others. The world is a puzzling place situated in the Wild West but with alien technology, demonic cows and reanimated skeletons. Different companions seem to focus on different enemy groups?

You can also stick your hand in half a dozen spitoons.

I bought Viscera Cleanup Detail in Early Access (back when it had about 5 maps, no sniffer and no J-HARM) and it's been great watching it improve. The game is obviously not for everyone, it's cleaning just like it says on the tin.

Cleaning a level will take a while so put on a podcast and relax as you "clean up after Doomguy". Despite the slow tempo, the game does have a feeling of achievement when you complete a level 100%. Completionism wise, it has lots of secrets and achievements that take a real effort to complete. There's also a time trial mode for speedcleaning. In any case, this game has surprising depth for something that would seem like a joke at first glance.

Personally I've been playing this like I described earlier, I put on a podcast and start cleaning. A good way to spend a few hours, cleaning blood and gibs. After the job is done it's great to look at the spotless level that looks like there never was a massive bloodbath.

I bought this game in Early Access and quickly played through all the available missions. At one point I was disappointed at the lack of new weapons as the game progressed but when I checked back again even that problem was solved with an update, the weapon count had probably doubled. So I made myself a couple of Magnum-shotguns (not making this up!), a pistol that would shoot armor-piercing shrapnel once the ammo was possible to obtain (It needs a material that doesn't drop yet, Quality Steel or something) and Anti-Materiel rounds that have yet to see a weapon that can fire them. Can't wait for the full game, I'll probably 100% it.

TotalBiscuit described this game as "Metal Slug meets Monster Hunter" and I agree. The Monster Hunter part comes from all the crafting. Biomods, melee weapons, guns, ornaments... everything apart from your supplies has to be crafted from materials that drop from enemies and crates scattered across different missions and especially with some materials you WILL have to farm them. (Like those surprisingly special "regular pins".) The magnum shotguns I mentioned before required parts that only drop from big story bosses. Speaking of bosses, they are as classic as they get. Very punishing if you don't know what you're doing (the first time always hurts) but once you have their patterns down with some good reflexes it's as easy as breathing.

The keyboard bindings need some work but luckily you can bind any key to whatever you want. I recommend using a controller, though.