Eräänä aamuna Nakkilan kylän nakkivarkaan Artturin päässä jyskytti kova krapula, joka sai hänet tuntemaan olonsa todella pahaksi. Hän päätti mennä ulos hengittämään raitista ilmaa ja hakea jotain helpottamaan oloaan.

Artturi käveli kohti kauppaa, mutta pysähtyi matkalla poimimaan maasta kastemadon, jonka hän heitti kauas pois. Saavuttuaan kaupan luokse hän osti itselleen konvehtipaketin, mutta ei voinut vastustaa kiusausta ja varasti samalla mukaansa myös paketin nakkeja.

Kun Artturi jatkoi matkaansa kohti kotia, hän huomasi ylitse vyöryvän hajun. Liikennevaloissa hän kohtasi mutalammikossa kahlaavan jalankulkijan, jonka vaatteisiin oli tarttunut mätihäntiä. Hän päätti kiirehtiä eteenpäin mahdollisimman nopeasti.

Kotona hän laittoi saunan lämpenemään ja avasi ikkunan tuulettaakseen huoneen. Mutta hänen suureksi hämmästyksekseen, huoneeseen levisi kaasumainen haju, joka sai hänet kaivamaan esiin kaasunaamarin. Hän alkoi selvittää mistä haju voisi tulla, mutta lopulta hän huomasi, että hänen näppäimistönsä alla oli vanha kiisselipurkki, joka oli räjähtänyt ja levinnyt kaikkialle.

Artturi huokaisi syvään, kun hän mietti kaikkia ongelmiaan. Kastemato, nakit, konvehdit, kova krapula, liikennevalot, haju, muta, mäti, näppäimistö ja kaasunaamari, kaikki nämä asiat yhdistyivät hänen mielessään yhdeksi sotkuiseksi sekamelskaksi. Hän päätti mennä saunaan rentoutumaan ja unohtamaan kaiken.